Elina 23 kg

Ennen

Jälkeen

Tapasin mieheni vuonna 2005. Olin 37-vuotias, 75 kiloa ja bikinikunnossa vaikken  tiimalasi-vartaloa sentään omannut. Lapsia meillä ei ole ja liikuntaharrastus on ollut lähinnä hyöty-sellaista. koiran kanssa pitkiä kävelylenkkejä, työmatkapyöräilyä ja olenhan minä lapsesta asti pitänyt uimisesta.

Vuonna 2008 kävin läpi vakavan sairauden, 2010 koira kuoli ja ns pakolliset lenkit jäivät.  Ikää alettiin merkkaamaan nelosella alkavana ja aineenvaihdunta hidastui. Elettiin ihan normaalia arkea, välillä juhlalla höystäen. Paino alkoi nousta pikkuhiljaa, vaivihkaa. Niinhän se aina käy. Välillä kokeilin jotain lehdestä löytämääni dieettiä, karppausta koitettiin ihan tosissaan ja sitten sekin taas jäi.  

 Vuosi sitten oltiin siinä pisteessä että vaihdoin vaatteet vaatehuoneessa, livahdin vuoteeseen peiton alle äkkiä, mieluummin pimeässä eikä saunassakaan poltettu kuin ihan hämyvalaistusta. Häpesin omaa vartaloani!  Mieheni ei koskaan asiasta ole moittinut eikä pahasti sanonut mutta näinhän minä itse peilistä missä mennään; Mennään pimeässä!  

Viime kesänä kiinnitin huomiota läheisen työkaverin muuttuneeseen olemukseen. Katselin ihastellen hänen hoikkaa vartaloa, ihmettelin hänestä huokuvaa säteilyä. Halusin tietää miten hän on sen tehnyt, niin lyhyessä ajassa. Hän kertoi lähteneensä  Cambridge-ohjelmaan   ja kertoi kuinka se toimii.  Kiinostus heräsi ja  hän otti minut mukaansa kun meni punnitukseen.       

Aloitin syyskuussa 2-tasolla koska aiemman sairauteni vuoksi valmentajani  Erja Siljamo piti 1-tasoa  turhan rankkana.   Tavoitteeni oli saada pois 20 kiloa, jouluun mennessä - 6 kiloa.                                         Pussikeittoa ja salaattia, kalaa ja kanaa tarkasti punnittuna. Ei suklaata eikä alkoholia. Saunassa kävin vissyn kanssa. Välillä oli vaikeuksia syödä kaikki päivään kuuluva, nälän tunnetta eikä mitään negatiivisia tuntemuksia ollut missään vaiheessa.

Joulukuun 18. oli punnitus, taas kerran. Vaaka kertoi lahjomattomasti tuloksen,  - 17,8 kiloa!                  Joulua vietettiin ihan normaalisti, yölläkin saa syödä. Tottakai tolkku mukana.                                              

Nyt, helmikuussa on IHANAA käydä shoppailemassa. Isojen tyttöjen osastot kierrän kaukaa. Askel on kevyt, mieli korkealla. Odotan kevättä, rantakunnossa!                                                                                                  Saldo on viiden kuukauden rupeamalla -21,6 kiloa, vielä on hiukan nipistettävää.

Yksin en olisi tähän pystynyt, Erjan tsemppi, mieheni tuki ja Cambridge-ohjelma tekivät unelmastani totta.

Ei tämä tähän päättynyt, matka jatkuu. Painonhallinta on taito jota tarvitaan läpi elämän ja ikääntymisen myötä, vauhdin hidastuessa asiaan on kiinnitettävä huomiota enemmän kuin joskus nuoruudessa. Tuntuu turvalliselta, ihanalta tieto siitä että jos, JOS vaikka paino jossain välissä karkaakin, nyt tiedän kuinka se hoidetaan.

Valmentaja: