Tanja -40 kg

Ennen

Jälkeen

Aloitin laihduttamisen välttääkseni mm. liikalihavuudesta johtuvien terveysriskien puhkeamisen sekä halusin tehdä kokonaisvaltaisen elämäntapamuutoksen lieventääkseni kipuoravanpyörässä elämistä. Minulla ei ollut enää hyvä olla. Kaikki sujui kuin "strömsössä". Aluksi paino putosi ilahduttavan paljon ja siitä sai motivaatiota. Ohjelmassa opeteltiin uudet ruokailutottumukset käytännössä vaikka teoriassa ne "muka" tiesi entuudestaan.

Olen joskus 25 vuotta sitten ollut painonvartioissa pudottaakseni raskaudenjälkeiset kiloni. Cambridgen ohjelman tasojen läpikäyminen opetti paljon terveellisestä ruokavaliosta. Sain hyvät opit Cambridge valmentajaltani ja toteutin niitä käytännössä keskittymällä kokonaisvaltaisesti omaan hyvinvointiini.

Aiemmin kohollaan oleva verenpaineeni on nyt normaali, stressi on poissa ja jaksan paremmin. Vaikka krooninen kiputilanteeni on samanlainen kuin Cambridge-ohjelman aloittaessa niin kuitenkin koen, että vireystilan kohoaminen on auttanut kokonaistilannettani positiivisesti.

Olen virkeämpi. Mieltä virkistävää on myös se, että saa pukea neljä numeroa pienempiä vaatteita päällensä. Vasta nyt valmentajan ottamaa "ennen kuvaa" katsoessani, käsitän sen kuinka ylipainoinen ja pahoinvoiva olen ollut.

Valokuvissa on sama ihminen, sama sisin ja vaivat, mutta erilaiset elämäntavat! Ihmisten ulkoisesta olemuksesta ei saata tietää mitä sairauksia heidän sisällään kytee. Kipuoravanpyörässä eläminen aiheutti minulle lisätaakkaa, enkä jaksanut enää huolehtia itsestäni. Niin käy usealle kun ongelmat kroonistuvat vuosiksi.
Alle kymmen vuotta sitten olin normaalipainoinen liikunnallinen nainen joka rakasti ja harrasti aktiivisesti tanssia. Pitkäaikaisen selkä- ja jalkaongelmien vuoksi liikunta väheni vähenemistään. Söin entiseen malliin ja vuosi vuodelta kiloja karttui yhä enemmän sekä kroonistuneen hermokivun takia mielenterveyskin alkoi herkkyä. Näinä vuosina minulle tehtiin neljä kirurgista toimenpidettä, joista jokaisesta toivoin saavani helpotusta.

Paiskin töitä kivuista huolimatta ja koetin henkisesti pysyä ”kasassa” tekemällä mieleisiä asioita. Viimeisimmän leikkausoperaation aikana päätin kuitenkin tehdä muutoksen elämääni ja hoitaa retuperällä olevaa heikentynyttä terveydentilaani (välttääkseni mm. liikalihavuudesta johtuvien terveysriskien puhkeamisen). Ison selkäleikkauksen jälkeen harjoittelin aluksi kävelyä rollaattorilla ja tein fysioterapeutin ohjaamia liikkeitä. Ajattelin, että liikakilot kuormittivat niveliäni ja halusin aloittaa elämäntapamuutokseni pudottamalla ensiksi painoa heti kun kykenisin liikkumaan vaivattomammin.  Luin sairasvuoteessa paikallislehden mainoksen Cambridge-ohjelmasta, ilmoittauduin esittelytilaisuuteen ja tein päätöksen ryhtyä keventämään painoani. Otin Cambridge valmentajani, ravitsemusterapeutti Leena Niittysen suosituksesta yhteyttä sairaalan leikkaustiimin hoitajaan joka puolsi painonpudotusprojektin aloittamisen toipilaisuudestani huolimatta, sillä ateriakorvikeannospusseista sain tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet.

Valmentajani kuvasi minusta "ennen" kuvat (olen juuri päässyt jalkeille ilman rollaattoria ja tein päätöksen ryhtyä noudattamaan ohjelmaa). Katsoessani musta-asuista minääni, niin näen vasta nyt, kuinka sairas olen ollut henkisesti ja fyysisesti.
Jaksoin avata uuden oven ja astuin tilaan, jossa minun oli helpompi olla. Sain pudotettua painoa seitsemässä kuukaudessa 40 kiloa. Kaivoin vintiltä kymmenisen vuotta vanhoja vaatteita. Voi sitä voittajan tunnetta, kun pahvilaatikosta löytyneet farkut mahtuivatkin päälleni (jälkeen kuvassa)!

Sain henkilökohtaisen kokemuksen siitä, että painonpudotuksella saadaan aikaan keholle ihmeitä niin ulkoisesti, että sisäisesti! Koen, että onnistumiseni johtui kokonaisvaltaisesta ajattelusta elämäntapamuutosprosessia kohtaan. En vain pudottanut painoa vaan tein paljon muitakin muutoksia elämääni (tein mm. projektistani julkisen ja kirjoitan tänä päivänäkin aiheesta blogia).
Positiivisemmalla elämänasenteella jaksan huolehtia hyvinvoinnistani ja olen jälleen pirteämpi oma itseni myötäelävälle avopuolisolleni, kaikille ympärilläni oleville ihmisille sekä hassutteleva isoäiti 4-vuotiaille kaksoistytöille.
Nyt on löydettävä tasapaino kokonaisvaltaiselle elämäntapamuutokselleni ja kivun kanssa elämiseen. Uskon vahvasti tämän olevan mahdollista, sillä tämän prosessin läpikäyneenä olen henkisesti vahvempi ja tietoisempi hyvinvoinnistani. Koen olevani oikealla tiellä, sillä prosessin edetessä pölyttynyt itsetuntokin on vahvistunut ja minulla on helpompi olla.

”jos minä onnistuin toipilaana, niin varmasti onnistut sinäkin” Onnea kaikille!

Valmentaja: Leena Niittynen