Tuija -12 kg

Ennen

Jälkeen

Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa – on ollut hiihtoa, juoksua, lentopalloa yms. Liikunta on siis pitänyt minut suhtkoht normaalipainossa. Joskus on ollut paino jopa hiukan alakantissakin. Lasten syntymät nostattivat painoa mutta jotenkin niistäkin kiloista tultiin alas ”liikkumalla” ja hiukan ruokavaliota korjaamalla.
 50:n rajapyykki sekä työn mukanaan tuoma hektisyys/stressaavuus toivat kuvaan liikkumattomuuden, unettomuuden, herkuttelun – siitähän se oravanpyörä sitten lähti pyörimään. Paino nousi ja nousi. Peiliin katsoessani näin vain sen normaalipainoisen liikunnallisen Tuijan, en halunnut nähdä muuta/totuutta. Sitten fysiikka puuttui peliin – selkä meni jumiin. Se vähäinenkin liikunta jäi, ruokaa kyllä meni – mitä makeampaa niin sen paremmin lohdutti…..niin ainakin luulin.
 Onneksi on ystäviä jotka hienovaraisesti neuvoivat kääntymään valmentajan puoleen ellei yksin pärjää.
Ensin olin hiukan epäileväinen ajatuksesta vähäkalorisen ruokavalion suhteen, enhän ollut aikaisemmin kuullutkaan Cambridge-ohjelmasta. Mutta onneksi mieli muuttui ja jalat johdattivat valmentajani Jaana Jauhiaisen juttusille.
Oli yllättävän helppoa aloittaa 1 tasolta kun olin työstänyt ajatuksen tuonne takaraivoon. Ja voi mahdoton sitä riemua kun paino rupesi putoamaan, olo helpottui, mieli virkistyi, uni palasi, liikunnan ilo löytyi uudelleen. Kaapista löytyivät vaatteet jotka oli tarkoitus kierrättää ”kutistuvuuden” takia. Nyt mennä sujahtivat päälle ongelmitta.
Eihän tämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut mutta kaiken kaikkiaan hyvin on mennyt. Kun ”matalapaine” iski niin Jaanasta oli ISO apu ja on vieläkin. Minä olenkin sanonut Jaanalle että en millään malta lopettaa valmennuksessa käyntiä.
 Nyt minulla on tavoite että oppisin pitämään ruokarytmini tasaisena ja lautanen tulisi täyttymään terveellisillä aineksilla, kohtuudella. Herkutellakin pitää mutta ylilyönteihin ei ole vielä varaa. Pitää myöskin olla ”armollinen” itselleen – ei yksi repsahdus vielä tuhoa hyvää työtä. Muutama kilo tullut takaisin mutta ei siihen pidä takertua liiaksi. Oppimista tämä vielä on mutta periksi ei pidä antaa kun kerran on niin mukavasta immeisestä kyse kuin – minä itse .
 Kiitos Jaana tuesta ja niistä monista juttutuokioista joita olemme käyneet. Kiitos.
-tuija-

Valmentaja: Jaana Jauhiainen