Helena -39 kg

Ennen

Jälkeen

Hei, kaikille ikuisille laihduttajille. Nyt se loppu, ajattelen nyt, mutta en aiemmin. Oli syksy 2013 ja olin työterveystarkastuksessa. Olin todella kyllästynyt itseeni ja ei ollut paikkaa johon ei olisi koskenut. Kaksi vuotta olin yrittänyt vaikka mitä, mutta siinä onnistumatta, päinvastoin tuli vain lisää. Sitten tulee sellainen olo, että olkoon. No palatakseni työterveystarkastukseen ja hoitajani luo. Hänelle kerroin pahasta olostani ja kivuistani ja kyseenalaistin, voiko tämä "muka" johtua minun suuresta ylipainosta. Siinä juteltiin ja hän ehdotti minulle Jonnaa Vieremältä ja laihdutusmenetelmää Cambridgeohjelmaa. Minä sanoin siihen heti, että minä en rupee mitään litkuja juomaan, olen niitä yrittänyt, enkä tykkää. EI ONNISTU MINULLE, EI,EI. Hoitajani oli hyvin kärsivällinen ja kuunteli. Kun tein lähtöä hänen luotaan, hän kuin vahvihkaa antoi minulle lapun, jossa oli Jonnan puhelin nro ja hoitajani sanoi, että soita ja juttele Jonnan kanssa, jos vaikka löytäisä sinulle sopivan ohjelman? Olin ihan varma, että en soita.

No sitten tulin töihin ja mietin ja mietin ja ajattelin pirauttaa. Minä valitin samaa rataa Jonnalle ja Jonna sanoi vain, että milloin treffataan. Ja niin tehtiin sunnuntaille 8.9.2013 treffit Vieremälle. Minä olin ajatellut, että kyselen häneltä vain minkälainen juttu tämä on?  Mutta, kun menin, Jonna oli jo tosi toimissa. Paperit käytiin läpi, täyteltiin ja ruokapussit laatikoissa odottamassa. No enpä ilennyt kieltäytyä, vaan sanoin Jonnalle, että kyllähän minä seison vaikka päällään kolme päivää, mutta tuskin sen enempää jaksan olla niillä "litkuilla".

Seuraavana aamuna aloitin puurolla. Ja nam se oli ihan hyvää. No sitten oli työpaikalla lounaan aikaan oli vuorossa eka pussikeitto, kanakeitto. Olin työkavereille kertonut mikä on meininki. Katselin keittoa lautasellani ja lusikalla nostelin ja ääneen siinä valitin, että tämmöistäkö minun pitää syödä!!! Yksi työkaverini sanoi, että elä valita, lusikoi vain ääntä kohden. Maistoin eka lusikan, sitten toisen ja kohta jo tuumasin, hitto tämähän on ihan hyvää. Niin aloitin harjoittelun ja kaikki maistuikin minulle!!! Minulle, joka olen niin ronkeli kaikkien ruoan suhteen. Eka viikolla putosi painoa jo -8,5 kg ja Jonna sanoi, että tein ennätyksen. Aluksi nähtiin Jonnan kanssa viikon välein ja sitten kahden viikon. Joulukin meni siinä hyvin. Koko aikana en ottanut hirveän kovaa/tiukkaa kuuria. aamulla pussi puuro, päivällä pussikeitto, iltapäivällä rahkaa ja marjoja, illalla söin normiruokaa, mutta en hiilaria, iltapalana pirtelöä, marjoja, rahkoja. Kaikki maistui erittäin hyvälle.

Tietysti repsahduksia tuli matkan varrella monta kertaa, mutta tarkoitus ei minulla ollutkaan, että koskaan en saa herkutella, eikä ole nytkään. Minä sain ruuan/imelän himon ja ahmimisen kuriin tällä. Jonna oli aina niin iloinen ja kannustava, että ei viitsinyt mennä plussa viikkoja näyttämään ja maksoihan tämä jotakin, ei rahoja "hukkaan" viitsinyt laittaa. Mutta kaikki raha ja vaiva oli sen arvoista. Kyllä ihminen todellakin voi paremmin, kun saa ylimääräiset kilot pois. Minun tavoite lähti koko ajan hyvin pienestä. Ensin oli, että jos nyt sattuisin sen 10 kg saamaan pois, sitten 15 kg ja sitten -20 kg tuntui jo melkein lottovoitolta, jonka olin saanut jo 3,5 kk pois. Keväällä jatkoin ja paino koko ajan putosi ja putosi ja minä voin vain koko ajan paremmin. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Kävin myös vesijumpissa koko ajan ja sulankelin aikaan pyöräilin paljon. Eli liikunta tuli minulle mukaan itsestään selvänä ja se varmaankin antoi myös sitä psyykkistä hyvää oloa, painonlaskun myötä.

Jos numerot kiinnostaa (yleensähän se meitä aina kiinnostaa) niin alkupaino oli 130 kg ja nyt painan 77 kg ja pituus 166cm. Vielä siis hieman matkaa, mutta uudella elämällä opettelen ja siihen kuuluu viisi ruokailua päivässä ja pieninä annoksina ja painottuu proteenipitoiseen enemmän. Hiilarit laittaa vaan vatsan kipeeksi. Mutta herkuttelen edelleen, mutta siinäkin määrät todella pienenpiä. On, kuin olisin saanut elämäni takaisin. Enää en laihduta, vaan syön aina terveellisesti, myös viikonloppuisin.Voin todella hyvin, olen energinen ja iloinen 52 v nainen. Iso kiitos Jonnalle!!! Suosittelen kaikille!!! Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Valmentaja: Jonna Hakola