Satu -29 kg

Ennen

Jälkeen

Pitkä yrittäminen laihduttaa erilaisilla konsteilla oli turhauttavaa, mutta hyvinvointialan yrittäjänä toisaalta tiedostan ylipainon vaarat.
Oma sukurasite erilaisiin ylipainon mukanaan tuomiin sairauksiin ja vaivoihin on viime vuosina noussut myös yhä enemmän kannustimeksi päästä eroon kertyneistä kiloista.

Erittäin motivoivaa ja minun luonteelleni sopivaa. Olen sen verran nopea käänteissäni, ettei -200g/vk laihdutusvauhti jaksa pitää intoa yllä.
Ihanan helppoa, onnistuu erittäin hyvin pitää yllä myös matkoilla. Liikun aika paljon autolla, joten ruokailut eivät aina ole olleet ihan onnistuneita tien päällä. Mutta nämä pussit ei vie paljon tilaa matkalaukussa ja on helppo ottaa pirtelö vaikka huoltoasemalla. Eikä ole ongelma miettiä mitä söisi jossain, kun salaattilinjoilla olevana jo aiemmin, ei useinkaan valikoimat hivele silmää eivätkä makuhermoja. Toisaalta reilu kolmen euron maksavan pirtelön ja kahvin/teen juonti huoltoasemalla jää huomattavasti halvemmaksi kuin onneton salaattipöytä.

Itselleni juuri tulosten nopea syntyminen on tärkeää. En millään ole koskaan jaksanut laskea kaloreita tai punnita ruokia. Nyt kun yli 5 kk on takana, alkaa tosin enemmän kiinnostaa juuri annosten kalorit ja annosten koot ovat automaattisesti pienentyneet.

Tehostartti on tärkeä motivoija, mutta sitten liukuva siirtymä takaisin normiruokaan on hyvä konsepti. Lisäksi olen nyt ollut varma siitä, että saan kaikki tarpeelliset ravintoaineet, vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet. Niiden osittaiseen puutteeseen luulenkin usean dieetin tyssäävän; kun keho ei saa tarvittavia aineita, se pyrkii kuitenkin jostain ne saamaan ja silloin kuvaan astuvat "oudot" mielihalut kesken dieetin. Ja siihen kariutuu usein koko dieetti.
Nyt en ole tuntenut pakottavaa tarvetta mihinkään ruoka-aineeseen tai herkkuihin ja uskon tässä olevan takana juuri sen, että kehoni saa kaiken tarvittavan.

Ihanaa huomata voivansa ottaa vanhoja "pieneksi-jääneitä" vaatteita käyttöön. Olon keventyminen on saanut liikuntainnon takaisin ja päivittäiset reilu tunnin reippailut ovat taas rutiinia.
Lasten kanssa olen paljon touhukkaampi ja haluan yhä enemmän välittää myös heille terveellisen elämän, ruuan ja liikunnan tärkeyttä.

Monenlaiset pienet vaivat ovat jääneet pois tai helpottaneet. Esim. nilkkani kipuilivat ylipainon alla, mutta nyt huomaan, miten nautinnollisia pitkät kävelylenkit ovat ja jalat jo hieman kyselevät aloittamaan juoksua. Samoin kenkkuileva polveni on huomattavan paljon parempi nyt keventyneenä. Myös aiemmin esiintyneet pienet ihottumat ovat häipyneet ja yksi todella ikävä riesa, ylipainoisena syntyneet hiertymät, ovat historiaa.

Pystyn taas liikkumaan lähes kuin n 15 vuotta sitten, jolloin vielä harrastin karatea, kuntosalia ja muita lajeja aktiivisesti. Minulla on vielä tavoitteena pudottaa 14 kg, jolloin olen omassa unelmapainossani. Ennen Cambridgea en ehkä kuvitellutkaan saavuttavani sitä painoa koskaan, mutta nyt se tuntuu jo olevan ihan käden ulottuvilla.
Suhtautuminen ruokaan ja erityisesti tottumuksiin on muuttunut selvästi.

Olen saanut kadoksissa olleen itsetuntoni naisena takaisin ja on ihana kun voi pukeutua taas kauniisti miettimättä, että makkarat pursuvat jostain. Nyt on rintaliivin koko muuttunut 105D:stä 85C:n, rinnanympärys -22cm, vyötärö -29cm, lantio -29cm ja reisi -9cm. Siis yhteensä -89cm on lähtenyt ympärysmitoista, joita opasvihkossa painon lisäksi seurataan. Ja käytännössä hikoilematta!!!

Monta vaatetta olen pienentänyt uusiin mittoihini, kun ei toisaalta halua vielä uusia ostaa, kun mitat tulevat vielä muuttumaan!!!

Vaikka olenkin ihan sopusuhtaisesti laihtunut, niin silti "löysät nahkat" hieman tässä kohtaa harmittaa. Vatsanalue ja allit ovatkin kovan treenin alla.
Välillä olen saanut ihan mahdottomia vilukohtauksia ja muutenkin olen huomannut olevani arempi kylmälle kuin aiemmin (läskit lämmittää ;)). Esim avantoon en ole nyt oikein enää tuntenut vetoa sitten jäiden tultua. Ehkä taas ensi talvena kun tilanne on hieman kropassa tasoittunut.
Muutaman kerran on tullut ihan mahdoton heikkouden tunne, jos ateria-aika on hieman viivästynyt ja siitä on huomannut miten vähillä kaloreilla todella mennään.

En uskonut valmentajalla olevan niin suurta merkitystä. Vaikka itse olen monessa tilanteessa ollut  toisille tsempparina, luulin, että itse en sellaista tarvitse. Suuri kiitos siis tuloksesta kuuluu Lauralle, joka on sopivasti motivoiva ja toisaalta ei liian ylitsevuotavainen, koska siitäkin voi syntyä epätoivo!
Olin pitkään epäilevä ns. "pussidieetteihin", mutta nyt kun Cambridgeen olen tutustunut tarkemmin, uskon näiden olevan turvallinen ja terveellinen vaihtoehto laihduttaa myös tällaiselle luomuihmiselle!

Kiitos Laura, jatketaan <3

Valmentaja: Laura Tolvanen