Mariakaisa -20 kg

Ennen

Jälkeen

Varmaan se suht tavallinen tarina: 3 raskautta ja kuusi vuotta kotiäitinä. Itsellä säännölliset ruokarytmit hukassa, lapsilta salassa syöty suklaa ja sohva. Olen aina ollut parempi penkkiurheilija kuin motivoitunut liikkuja. Palasin työelämään ja aloin huomaaman itseni. Kiloja oli kertynyt, mutta sain ne vaatteilla piilotettua. Kesäisin minä opettelin käymään lenkillä ja lumisina talvina jopa uusilla suksilla hiihtämässä. Mutta suklaa oli edelleen hyvää ja nopeaa välipalaa. Ja kun illat kuluivat enempi autokuskin roolissa, en jaksanut ajatella edes liikuntaa.
Syksyllä 2014 sain työn kautta mahdollisuuden käydä kehonkoostumusanalyysissa. Tulokset säikäyttivät minua: ”Jos jatkan näin missä kunnossa olen vanhempana?” Aloin tutkimaan vaihtoehtoja: ”Minä tunnen ruokaympyrän, tiedän sokerin ja rasvan haittavaikutukset, en jaksa laskea kaloreita ruokamääristä ja tiedän että on syötävä vähempi kuin kuluttaa.” Surffailin netissä Cambridge ohjelman kotisivuilla, ajatellen ettei se ole sitä mitä minä etsin. Halusin oppia syömään oikein en laihtua pussikeitoilla. Sohva houkutteli minua iltaisin enempi kuin lenkkipolku ja vatsan ympärille alkoi kerääntyä liikaa, tiesin että ruokavalioni on muututtava paljon ja että tarvitsen siihen apua. Palasin nettisurffailulla yhä useammin Cambridge ohjelman sivuille ja lueskelin muiden onnistumistarinoita. ”Jos ohjelma on auttanut tuotakin löytämään oikeat annos koot ja ruokarytmin, miksei minuakin?”
Loppu keväästä 2015 laitoin sähköpostia Ulrikalle ja ensimmäinen tapaaminen oli 30.5.2015. Minulla oli vielä tässä vaiheessa kootut selitykset valmiina: ”Kesäkuun aikana YO-juhlat, häät, rippijuhlat ja juhannus, kannattaako tätä edes aloittaa vielä?” Ulrika oli mahtava ja totesi yks kantaan, että totta kai elämässä on juhlia ja herkuttelua silloin tällöin, mutta se on se arki ja arkiruokailu mikä ratkaisee. Niin minä aloitin heti, uskoen ohjelmaan ja tietäen mitä halusin.
Tasolla 1 + oli helppo aloittaa, ei tarvinnut miettiä kuin kerran päivässä mitä söi, muut ateriat korvasin Cambridge aterioilla. Aika nopeasti kävi ilmi, että makeat ja kylmät pirtelöt olivat selvästi minun makuuni ja niitä sitten ”sheikkasinkin” lomareissuilla autossa tai huoltoasemien vessassa. Reilun kuukauden päivät punnitsin ja laskin kotona salaattiannosteni kalorimäärät, mutta pikku hiljaa luovuin keittiövaa’asta ja aloin luottamaan silmämääräiseen arvioon. En puhunut laihduttamisesta, varsinkaan lasten kuullen, vaan ajattelin koko ajan opettelevani syömään terveellisesti ja karsimaan turhat syömiseni pois.
Oma haaveeni oli saada 20 kg pois. Mutta ajattelin iän tehneen tehtävänsä ja oikean ruokarytmin opettelun olevan hidas prosessi (en edelleenkään halunnut vain painoani alas pikakuurilla). Ensimmäinen kuukausi ei tuottanut juhline ja juhannuksineen vaikeuksia. Reilu 6 kg putosi mielestäni helposti: teetä ilman sokeria ja vettä join tosi paljon nälkään ja makean himoon. Jäin kesälomalle ja sain ottaa makoiset marjat ja hedelmät mukaan sallittuihin ruoka-aineisiin. Luulen että Ulrika oli hieman epäileväinen, kun jouduimme pitämään kuukauden tauon tapaamisista keskellä kesää, mutta lomalta palatessamme vaaka näytti taas 5 kg vähemmän. Tiesin mitä halusin, uskoin ohjelmaan ja noudatin lähes täydellisesti Ulrikalta saamiani ohjeita, mutta en stressannut ja silti nautin kesästä ja lomasta.
Kun kesä päättyi, 3 kuukautta ohjelman aloittamisestani, oli painoni pudonnut reipas 15 kg ilman että olisin harrastanut liikuntaa yhtään. Olin jo alittanut normaalipainon rajapyykin, mutta en päässyt vielä omaan tavoitteeseeni. Vanhat vaatteet eivät enää istuneet vaan roikkuivat päälläni. Eikä minun tarvinnut enää pukeutua tunikoihin ja mekkoihin, jotka peittivät eniten, vaan sain ostaa kaupasta juuri sen malliset vaatteet mitä halusin. Kaikki tuntui menevän niin hyvin ja helposti: missä vaiheessa tulee se takapakki?
Syksy jatkettiin tapaamisia Ulrikan kanssa, pirtelöiden määrä päivässä väheni ja opettelin syömään tavallista ruokaa. Nyt harjoitelin sitä mitä olin halunnut: syödä tasaisesti ja terveellisemmin. Iltapalalla ei ollut enää tarvetta puputtaa montaa leipää, perunoita riitti vähempi määrä, perunat/riisin/pastan saattoi korvata salaatilla/kasviksilla, pullasta pystyi kieltäytymään ja karkkipäivä oli kerran viikossa. Olin pirteä, kylläinen ja tyytyväinen itseeni ja n 6 kuukautta ohjelmaa noudattaneena olin saavuttanut oman tavoitteeni. Ulrikan vaaka näytti samoja lukemia kuin ennen raskauksiani. Olin palannut omaksi itsekseni!
Tällä hetkellä nautin saavuttamasta lopputuloksestani. Ostan uusia pienempiä vaatteita, olen tyytyväinen itseeni, uskon terveellisempään elämään ja hymyilen päivittäin itselleni. Ulrika sanoo minun olevan malli esimerkki, siitä kuinka Cambridge ohjelma toimii, kun sitä noudattaa oikein. Kuuluisaa takapakkia ei tullut pyrkiessäni kohti tavoitettani, mutta tiedän että on kulunut vasta ensimmäinen vuosi. Terveyttäni tulen miettimään jatkossakin ja seuraavaksi alan etsimään aikaa lihaskunnon parantamiselle. Mutta uskon että siinäkin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten olkoon se toinen tarina :D

Valmentaja: Ulrika Lunabba-Svanström