Sanna -24 kg

Ennen

Jälkeen

"Tapasin valmentajani Tiinan ensimmäistä kertaa jo vuoden 2014 lokakuussa, kun painoa oli kertynyt 92 kiloa. Siskoni kanssa aloitustapaamiseen ajaessani olin innoissani, että sain viimein aloittaa yhden isoimmista muutoksistani. Jo pian ensimmäisen tapaamisen jälkeen sain kuitenkin tietää olevani raskaana ja laihdutus ei päässyt edes alkamaan. Poikani syntymän jälkeen painoni laski kerralla 86 kiloon. Vaikeat kuukaudet seurasivat sairaalasta kotiutumistani; itkuinen, levoton vauva ja muutenkin henkisesti raskas yksinhuoltajan arki saivat syömiseni riistäytymään käsistä, kun stressi ja väsymys ottivat vallan siitäkin huolimatta, että sainkin kullanarvoista apua vanhemmiltani. Olin lyhyessä ajassa lihonut vaa'alle neljä kiloa lisää.

Olin aina ollut varsin tietoinen siitä, mitä minun pitäisi syödä. Ostoskorista löytyi usein Sydänmerkki-tuotteita, täysjyvää, niin pastassa kuin leivissäkin, ja hedelmiä sekä vihanneksia. Harmillisesti sinne myös yleensä eksyi kaveriksi pullapussi, keksejä tai suklaata, jotka parhaimmillaan syötiin kaikki "jälkiruuaksi" pakastepitsan kaverina, joka poimittiin mukaan sitten, kun ajatuksissa jo oltiin kassalla ja tuli tunne, että tarvitsee vielä jotain "nopeaa syömistä" lisää, kun ei jaksaisi kuitenkaan kotona laittaa ruokaa. Pitsaan tietysti oli lisätty juustoa pussista, koska "kaupan pakastepitsoissa ei ollut koskaan tarpeeksi juustoa". Kierteelle ei näkynyt loppua. Kaikki vaan tuntui maistuvan  niin mahdottoman hyvältä, vaikka mieliala ei sen syödyn ruuan jälkeen ollut lainkaan aurinkoinen. Olin koko ajan häpeissäni, etten osannut muuttaa tapojani. Tiesin kyllä mitä se vaatisi, mutta en omannut tarpeeksi itsekuria. Herkut ja houkutukset olivat ostoskorissa lähes jokaisella kauppareissulla, vaikka tiesin niiden olevan pahasta.

Liikuntaa harrastin tuskin ollenkaan. Puhuin kyllä aina suu vaahdossa, kuinka aivan varmasti huomenna lähden lenkille, vaikka päässäni taisin jo sitä sanoessani tietää, että huomenna en tekisi sitä kuitenkaan. Oli paljon mukavampi vain parkkeerata takamus sohvan nurkkaan ja katsoa televisiota. Olen aina jollain tasolla ymmärtänyt, miksi liikkuvat ihmiset saavat mielihyvää tehdessään esimerkiksi juoksulenkkejä päivittäin, mutta en voinut samaistua siihen, sillä 90 kiloiseksi paisunut minä ei antanut siihen mahdollisuutta. Lenkille viimein raahautuessa tunsin aina vain häpeää siitä, että olin antanut itseni päästä siihen kuntoon. Puhumattakaan siitä läähätyksestä ja puuskuttamisesta, joka minua vaivasi jo lyhyen matkanteon jälkeen. Siitä olotilasta olivat mielihyvät kaukana. Kotiin päästyäni saatoin syödä taas jotain sopimatonta, sillä olin saanut itseni lenkille ja tarvitsin nyt siihen jonkin palkinnon.

Olin niin loputtoman kyllästynyt omaan olooni. Tiesin hyvin, että tarvitsen apua korjatakseni tilanteeni. Jatkuvaan väsyneeseen olooni lopen kyllästyneenä syyskuussa 2015 avasin sähköpostini ja kirjoitin viestin valmentajalleni Tiinalle. Muutama päivä myöhemmin aloitin ohjelman tasolta 1, päättäen siinä hetkessä varsin hyvillä mielin jättäväni vanhan elämäni huonot valinnat taakseni. Kaikki Cambridge-tuotteet onneksi maistuivat minulle hyvin, enkä suoranaisesti inhonnut mitään maistamaani. Matkani varrelle mahtui myös monen monta Cambridgen uutuustuotetta ja omat "vakiotuotteetkin" vaihtuivat viikosta toiseen. Suosikeiksi nousivat lopulta pasta-ateria sekä lähes kaikki patukat, jotka arjessa olivat minulle loistava keino pitää kiinni ateriasuunnitelmistani.

Ensimmäinen repsahdus tapahtui  minulla vasta noin muutaman kuukauden dieetin jälkeen. Se loi oikeastaan osaltaan uskoa siihen, että onnistuisin muuttamaan tapojani. En ollut nimittäin kaivannut vanhoja herkkujani oikeastaan ollenkaan ennen sitä, enkä repsahduksenikaan jälkeen tuntenut hirveämmin tarvetta mässäillä. En halunnut piiskata itseäni tapahtuneesta ja päättäväisesti palasin takaisin ruotuun. Matkani varrelle mahtuivat kuitenkin myös joulun kaksi ihanaa päivää, jolloin minulla oli valmentajan lupa hallitusti löysätä syömisteni kanssa. Siihen mennessä vaaka näytti jo 19 kiloa vähemmän. Nuo kaksi päivää sujuivat turhan löysästi, suorastaan mässäillen, kun vertasi edellisten kuukausien hallittuun kalorimäärään, sillä jouluherkut ovat aina olleet heikko kohtani, enkä perheen ympärilläni syödessä liiankin kanssa ruokia, osannut hillitä itseäni, vaikka se oli yksin kotona aterioita suunnitellessa onnistunutkin. Painoa tippui jouluna tapaamisten kymmenen päivän tauon aikana puoli kiloa. Vaikka olin iloinen, ettei vaakaan ollut ilmestynyt plussalukemia, tunsin ensimmäistä kertaa dieetin aloittamisen jälkeen olevani hukassa syömiseni kanssa ja tunsin uudelleen ahdistusta olostani. Entä jos tämä nyt lähtisi käsistä?

Se ote, joka minulla ennen joulua oli ihailtavasti pysynyt syömisistäni ja liikkumisestani, oli lipsunut noina kahtena päivänä täysin. Tuolloin olin siirtynyt tasolle 2 ja vaikka olin ennen joulua muutamia kertoja lipsunut syömisissäni, olin aina osannut patistaa itseni ottamaan tilanteen haltuun. Joulun syömiset kuormittivat minua kuitenkin henkisesti melkein niin paljon, että hetken aikaa tunsin olevani takaisin lähtöpisteessä, vaikka paino ei ollutkaan läheskään niin suurissa lukemissa. Tiinan kanssa käydyn keskustelun jälkeen palasin uudelleen tasolle 1 ja opettelin uudella sisulla kaiken uudelleen, veden riittävästä juomisesta lähtien.

Nyt oloni on loistava! Minulla riittää energiaa vaikka mihin, eivätkä aamuherätyksetkään enää ahdista. Se on valtava harppaus siitä ihmisestä, joka parhaimmillaan saattoi nukkua jopa 13 tuntia tuntematta siltikään oloaan pirteäksi. Kävely vaihtui dieetin aikana sauvakävelyyn, tavallisen kävelyn tuntuessa jo turhan "helpolta". Vanha inhokkini lihaskuntoharjoittelu saa nykyään jo hymyn huulille, kun lihakset ovat ikään kuin löytyneet uudelleen ja niiden aktivointi myös onnistuu paremmin. Vesi on nykyään parasta juomista ikinä, eikä vain neste jota aiemmin saattoi mahdollisesti lasillisen juoda sen levyllisen suklaata jälkeen, kun se kaikki syöty sokeri sai janottamaan. On myös ollut yllättävän helppo kaupassa kiertää karkit ja pullat kaukaa kilojen karisemista seuratessani, enkä enää kaipaa kahvinkaan kanssa mitään makeaa, joka ennen dieettiä taisi olla melkein kuin kirjoittamaton sääntö minulle.

Päätökseni lähteä mukaan Cambridge-ohjelmaan on ollut suuri satsaus itseeni. Aikaisemmin olin elänyt pitäen huolta siitä, että läheisilläni on hyvä olla ja olin tyytyväinen siihen, jos pystyin edesauttamaan asioita muiden hyväksi. Sillä ei niinkään ollut väliä, jos yksin illalla saatoin itsekseni nukkumaan mennessä surkutella omaa pahaa oloani, vaikka se verottikin minua henkisesti. Painonpudotuksen myötä olen löytänyt kaiken muun hyvän lisäksi arvostuksen itseeni uudelleen. Elämäni jokaisella osa-alueella on tapahtunut erinäisiä muutoksia ja jokaikinen niistä on otettu avosylin vastaan. Mutta kaikkia niitä menetettyjä senttejä en kyllä enää kaipaa takaisin!

En voi mitenkään tarpeeksi kiittää valmentajaani Tiinaa tuesta ja kannustuksesta. Suuri kiitos kuuluu myös kaikille ihanille Cambridge-onnistujille, jotka inspiroivat minua tekemään päätöksen aloittaa laihdutusmatkani."

Valmentaja: Tiina Haapalainen