Tarja -17 kg

Ennen

Jälkeen

Peiliin katsominen tuotti pahaa oloa. Myös kengännauhojen solmiminen tuntui jotenkin hankalallta. Lisäksi sydämessä tuntui välillä outoja asioita, ikään kuin pieniä rytmihäiriöitä, ja koska suvussani on paljon sydän- ja verisuonisairauksia, otin ne tosissani.

Taival oli suhteellisen helppo. Keitot helpottivat arkea ja tekivät työpaikan lounashetkistä helppoja. Työpaikallani on lisäksi toinen saman tien kulkija, joten vertaistuki on oli aina tarjolla. 
Välillä toki työn epäsäännöllisyys, lähinnä ajoittainen matkustaminen, aiheuttivat ateriarytmiin häiriöitä, mutta keksin yhdessä valmentajani kanssa luovia ratkaisuja, kuinka selviän. 
Puolisoni antoi tukensa hyvin suunniteltujen lautasmallin aterioiden kokkaamisessa - ja laihtui itsekin, vaikkei mikään ylipainoinen ole ollutkaan. 
Perhejuhlat ja kesäloma vieraineen ja viiniaterioineen keskeyttivät tasaisen pudottamisen, mutta ruotuun aina palasin! Keksin myös kaupan pakastealtaasta herkullisen kevytjäätelön, joka poisti tuskaa vaikeina hetkinä. Onneksi en ole koskaan ollut himo karkinsyöjä. Suklaa maistui ennen dieettiä, mutta on jäänyt hyvin vähälle, ehkä Cambridge-patukoiden ansiosta. 
Jos totta puhutaan, ilman säännöllisiä punnituksia ja ohjausta en olisi tulokseen päässyt. Olen myös oppinut uudelleen lenkkeilemään, jopa juoksemaan koiramme kanssa. Odotan siitä pysyvää harrastusta.

Olen satunnaisesti laihduttanut omin päin pelkän sinnin avulla, mutta en koskaan näin paljoa. Oikeaan ruokailuun kasvaminen vähitellen on myös erona aiempiin kokeilemiini ohjelmallisiin dieetteihin.

Kunto on kohoamassa. Löydän vaatekaapistani koko ajan uusia vaatteita (optimistiostoksia viime vuosilta), joten rahaa säästyy. Terveys tuntuu kohenevan myös jaksamisen myötä. Lääkärini kanssa on väläytetty myös verenpainelääkkeen annoskoon pienentämistä. 
Ehkä parasta on vilpitön uuden minäni ihastelu ja ihmettely työpaikalla.

Jaksan paremmin, syön terveellisemmin, mutta mietin, onko tämä vielä(kään) pysyvää. 
Aiemmin en viitsinyt viedä koiraa lenkille kuin viikonloppuisin. Nyt teen sen joka ilta mielelläni. Marjametsässä jaksan kulkea, mikä tuo arvokkaan lisän ruokavalioon, eikä tarvitse pelätä ostomarjojen mahdollisia myrkkyjä.

Odotin suurempia repsahduksia. Päättäväisyys palkittiin pienten notkahdusten jälkeen. Punnituksilla käynneillä ei ollut kertaakaan tapahtunut painon nousua. Yksi rasvaprosentin nousu oli hetkellisesti kesäloman jälkeen (kokkasimme vävyn kanssa joskus terveellisiä herkkuja ja liikunta jäi hiukka vähemmälle aterioiden annoskokojen kuitenkin kasvaessa).

On ollut upea tunne ja vaivaton taival. Tärkeintä tässäkin asiassa on lopulta päättäväisyys. Tukena ovat välimittaukset, jotka ovat osoittaneet tien oikeaksi. Kannustan muitakin! 
Liikapaino on kuin alkoholismi: ilman omaa vahvaa tahtoa ei pääse eroon sen paremmin viinasta kuin kiloistakaan!

Kiitos Marja-Tertulle yhteisestä taipaleesta!!!

Valmentaja: Marja-Terttu Pulkkinen